23. huhtikuuta 2018

Sara Stridsberg - Unelmien tiedekunta


He (the male) is trapped in a twilight zone halfway between humans and apes,
and is far worse off than apes, because he is, first of all, capable of a large array of 
negative feelings that the apes aren't - hate, jealousy, contempt, disgust, guilt,
shame, disgrace, doubt - and, secondly, he is aware of what he is and isn't.
-Valerie Solanas

Kirjan kaunis nimi Unelmien tiedekunta viestii aivan jostain muusta kuin mitä lukijana saan. Tämä ei ole kaunis tarina eivätkä unelmat tässä toteudu. Stridsbergin faktio radikaalifeministi Valerie Solanasin (1936 - 1988) elämästä on rankka ja raatelevan realistinen. Ensimmäinen kappale vie lukijan San Fransiscon Tenderloiniin, joka on narkkareiden, prostituoitujen ja muiden sosiaalitapausten kansoittama asumalähiö. Likaisessa ja haisevassa hotellihuoneessa 52-vuotias Valerie taistelee elämästään - yksin. Hänen elämänsä on ollut kaikkea muuta kuin onnellista tai unelmien täyttämää, silti hän toistaa kuolinvuoteen viereen istahtaneelle Stridsbergille, että ei halua kuolla. Ei ainakaan yksin.

Stridsberg kertoo takaumin, miten Valerie on päätynyt elämässään tähän jamaan, miten kaikki hänen elämänsä ihmiset ovat pettäneet, hylänneet, hyväksikäyttäneet, kaikonneet tai kuolleet. Valerien elämäntarinan rinnalla amerikkalainen yhteiskunta velloo ja kipuilee, sillä hänen elinaikaansa osui suuri joukko maailmaa kuohuttaneita ja maailmaa mullistavia Yhdysvaltojen tekosia ja tapahtumia: atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin; Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn murhat; Vietnamin sota; feminismin toisen aallon raju liikehdintä: National Organization for Women marssi kaduilla  ja naiset polttivat rintsikoitaan, Betty Friedan kirjoitti naisellisuuden harhoista, homot penäsivät oikeuksiaan; amerikkalainen ihminen käveli kuussa, maan ydinkokeet jatkuivat...

Pieni Valerie rakasti vetysuperoksiditukkaista äitiään Dorothya, mutta tämä sulki itsensä tyttärensä tarpeilta ja silmänsä isän hyväksikäytöltä: Dollyn mielessä oli aina päällimmäisenä kulloinenkin ihana, mustelmille hakkaava mies. Kotoa 15-vuotiaana karattuaan Valerie lyöttäytyi yhteen Silkyn kanssa. He elättivät itseään tyttö- ja poikaprostituutiolla camping-huorina. Unelma opiskeluista eli kuitenkin, mutta ainoastaan Valerie pääsi opiskelemaan psykologiaa Marylandin yliopistoon, sillä Silkyn nuori elämä katkesi sitä ennen.

Yliopistossa ystäväksi ja rakastetuksi löytyi Cosmo, rämäpäinen sukulaissielu ja feministi, mutta Valerie halusi pois, New Yorkiin Andy Warholin tähdeksi. Minulle jäi hiukan epäselväksi, samastuiko Cosmo Elizabeth Duncaniin, luuliko olevansa hän, vai oliko fiktiossa tämän tytär. Joka tapauksessa Cosmo yritti pelastaa kuumeisesti Duncania kaasukammiolta - onnistumatta.

Pienen elokuvaroolin Valerie Warholilta saikin, mutta taiteilija ei koskaan lukenut hänen näytelmäänsä Up Your Ass eikä palauttanut käsikirjoitusta. Valerie paistatteli alkuun Warholin suosiossa tämän The Factoryssa / Tehtaassa, mutta sitten Warhol heitti naisen yli laidan. Horjunut mielenterveys, rahattomuus, prostituutio ja amfetamiinikoukku johtivat sitten Warholin ja tämän seurassa olleen kirjallisuuskriitikon ampumiseen / murhayritykseen. Valerie suljettiin eri mielisairaaloihin ja kolmen vuoden vankeuteen.

Valerien henkilöhistoriaa vasten ei ole mikään ihme, että hänestä kasvoi radikaalifeministi ja miestenvihaaja. SCUM-manifestissaan hänen utopiansa on yhteiskunta ilman miehiä. Stridsberg kuvaa sitä, miten lapselle käy, kun yhdestäkään aikuisesta ei saa tukea tai turvaa, ei edes omasta äidistä, ja oma isä raiskaa. Silky oli tärkeä ja rakas, mutta hän kuoli epäselvissä oloissa. Cosmo oli tärkeä ja rakas, mutta ei jaksanut elää.  Psykoterapeutti Cooper piti potilaastaan, mutta vaihtoi laitosta. SCUM-manifestin kustantaja huiputti, Warhol huiputti. Miten monesta pettymyksestä ja hylkäämisestä ihminen pystyy järjissään selviytymään?

Cosmogirl soittelee minulle koko ajan tuonpuoleisesta. Se on silkkaa kidutusta, en pysty nukkumaan. Hän soittaa ja kuiskii miten kamalalta tuntuu kun kukaan ei rakasta, ja kuulokkeesta virtaa jättimäisiä kyyneleitä ja minä olen muuttanut Chelseasta Hotel Earlyyn ja kaikki on sinällään okei mutta silti ihan päin helvettiä. (...) Hän haluaa että hirttäydyn Central Parkiin tai hukuttaudun satama-altaaseen. Käyn tällä hetkellä tuonpuoleisen kanssa neuvotteluja vaihtoehtoisista ratkaisuista jotka sallisivat sen, että jään henkiin.

Unelmien tiedekunta on rankka kirja rankasta elämästä. Stridsberg kuvaa Valerien rumaa elämää rumin sanoin, mutta ihailtavalla taidolla. Järisyttävän hienosti hän kuvaa Valerien sairasta, sekoilevaa ja poukkoilevaa mieltä. Amerikkalaisen köyhyyden ankeat kasvot ja marginaalissa elävien nuorten tyttöjen elämän kovuus läiskähtävät silmille niin että mäjähtää. Stridsberg kävi tutustumassa Tenderloiniin 2000-luvun alussa: tilanne oli aivan yhtä lohduton kuin Valerien kuolinvuonna 1988.

Foto: Frankie Fougantin
Sara Stridsberg
Drömfakulteten – tillägg till sexualteorin 2006
Unelmien tiedekunta
Suomentanut Outi Menna
Tammi  2018
****
Lukukappale kustantajalta - kiitos
_______________

Kirjan on lukenut myös Mai
SCUM-manifesti englanniksi / Valerie Jean Solanas (1936 - 1988) oli yhdysvaltalainen radikaalifeministi, joka kirjoitti SCUM-manifestin, jossa suositeltiin pelkästään naisista koostuvan yhteiskunnan perustamista ja kaikkien miesten tuhoamista.

Sara Stridsberg on syntynyt 1972. Unelmien tiedekunta voitti vuonna 2006 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. 

22. huhtikuuta 2018

Riina Katajavuori - Maailma tuulenkaatama #runosunnuntai



Maapallomme ihmiset ovat aina olleet liikkeellä: 
on uuden nälkä, etsitään toivoa, turvaa, unelmia, elintilaa, parempaa tai vain hyvää elämää.

Tämä uuden etsimisen ja liikkeellä olon ajatus heijastuu vahvasti Riina Katajavuoren Maailma tuulenkaatama -kokoelman runoissa. Runoilija miettii myös ajan käsitettä ja sitä, miten nopeaksi maailma on muuttunut. Ajan kulku tuntuu paradoksaalisesti nopeutuneen, vaikka se on yhtä hidas tai nopea kuin vaikka 1700-luvulla: Kapteeni Cookilta kestää kolme vuotta ja kahdeksantoista päivää purjehtia maailman ympäri ja palata Spitheadiin, radioaktiiviset pilvet kulkeutuvat neljässä päivässä Ukrainasta Kiinan ja Afrikan ylle... Runominä on vahvasti kiinni nykypäivän maailmassa ja kotikaupungissaan Helsingissä, mutta hän matkustaa maailmalla myös itse. 

Runot on jaettu seitsemän osion alle: Ämpäri, Sukulaiset ovat takautuvia, Vaadin revontulet, Heräsin maailmankartan alta, Missä olen, Löytäjä saa pitää ja Lise. Aluksi runoilija toivottaa lukijan iloisesti tervetulleeksi ja hupsuttelee niitä näitä: Ole hyvä ja käy tähän runoon kuin lepoon ja rauhaan, jota olet etsinyt leveys-, pituus- ja liitupiireiltä... Runominä kehottaa kohtaamaan ihmisen - nimenomaan ihmisen, ja vastustaa monia asioita, etenkin etäisyyttä ihmisten välissä. Ironista komiikkaa edustakoon toteamus Ajatteleminen on sekava toimenpide. Naiminen suoraa ja selvää.

Sukulaiset ovat takautuvia
-osiossa tutkaillaan perhesuhteita, nuoruutta ja lapsuusmuistoja mottona: Ei ole tavallista perhettä. Tulevan äitienpäivän alla sopii miettiä omia ajankäytön prioriteettejaan ja siteerata otetta runosta Äitipieni. Osat ovat vaihtuneet, tarvitsijan roolissa on nyt vanheneva äiti eikä äitiään ikävöivä pieni tytär:

Äitipieni, äitipieni soitat mulle juuri nyt kun
mulla on kiire.
Yleensä mulla on.
Kiire työhön ratikkaan matkalle kokoukseen
jumppaan rientoon.
Oon tässä keskellä. Keskellä elämää.
Äitipieni elämän reuna-alueella soittaa ja tarvitsee.
Äitipieni naputtaa sormiaan ja pitkittää, puhuu tyhjää,
yrittää nopeasti keksiä mitä vielä voisi sanoa.
Mulla askeleet kopisee katuun, olen hiljaa
annan tilaa, joka on tyhjää tilaa
yhtä tyhjän kanssa.
Mitään en anna, en ehdi.
...

Osio Vaadin revontulet vie pohjoisen maisemiin, jossa yksittäisen mopon ääni on tapaus. Sitten herätäänkin jo maailmankartan alta rimpuilun maku suussa. Maailmanmatkaaja-runominä toteaa, että Kauhean paljon hölmistyksissä-oloa sisältyy vuorokausiin, kielen-osaamattomuutta (espanjan-, portugalin, ruumiin-) Etelä-Amerikassa Nicaraguassa ja Venezuelassa hän tuumii: Lähden kaikille lennoille mutta koko ajan unelmoin tiukasti paluusta.

Koti-Helsingissä runoilija havainnoi maahanmuuttoilmiötä ja ottaa siihen kantaa mm. runoissa Rautatientori ja Vastaanottokeskus. Olen aiemmin lukenut Katajavuoren ihanan lastenkirjan Mennään jo naapuriin, joka kertoo maahanmuuttajaperheistä Suomessa.

Brittiläisestä löytöretkeilijä James Cookista (1728-1779) kertova osio oli minusta hieno. Wikipediasta voi lukea pitkät litaniat tästä kunnianhimoisesta miehestä, jolle ura ja maine olivat tärkeämmät kuin vaimo ja lapset. Mies seilasi maailman meriä, nimesi löytämiään saaria ja vaimo synnytti ja hautasi yhteiset lapset maissa - yksin. Vaimon tylyn yksinäisen elämän ja roolin kiteyttää runo Elizabeth Cookin elämä numeroina:

Syntyi 1742. Naimisiin 20-vuotiaana. Leski 37-vuotiaana. 17 vuotta avioliittoa, 4 vuotta yhdessä. Synnytti 6. 5 poikaa, 1 tyttö. 2 kuoli vauvana. 1 kuoli lapsena. 3 poikaa varttui. 1 kuoli tulirokkoon, 2 hukkui. Hautasi 6, yksin. 53 vuotta leskenä. 300 puntaa amiraliteetiltä per vuosi. 41 vuotta elämää viimeisen lapsen kuoleman jälkeen. 91 vuotta, elämää.

Kustantajan sivulta
Sanat ja kielellä / eri kielillä leikittely on tärkeässä roolissa monessa runossa. Katajavuori on taitava ja leikkisä, joskaan en aivan kaikkien sanalitanioiden funktiota tässä kokoelmassa ymmärtänyt. Maailma tuulenkaatama on kuin maailma itse: laaja ja paikoin vaikeasti hahmotettava; hauska ja koominen, mutta myös kipua, menetystä ja tuskaa tulviva.

Riina Katajavuori
Maailma tuulenkaatama
Kansi Markko Taina
Tammi 2018
***
Kustantajan lukukappale - kiitos
_______________

Kirjan ovat lukeneet myös: Heidi ja Tuija




Riina Katajavuori (s. 1968) on syntynyt Helsingissä ja kirjoittanut runoutta, proosaa ja lastenkirjoja.  Hänen runojaan on käännetty lähes kolmellekymmenelle kielelle ja lastenkirjoja saksaksi ja tanskaksi. Katajavuori on Vuoden helsinkiläiskirjailija 2015. Maailma tuulenkaatama on hänen seitsemäs runokokoelmansa. 


❤︎
Tuija luki Susinukke Kosolan Variston
Harmaasusi ihmettelee lokkilaumoja
Estherin runossa fossiiliksi muuttunut Kananen muistelee
Heidi luki T. S. Eliotin Kissojen kielen kompasanakirjan

18. huhtikuuta 2018

Eeva Vuorenpää - Kaksi rantaa


Kiinnostuin tästä kirjasta Amerikan siirtolaisuuden vuoksi, sillä sukututkimusta tehdessäni törmäsin mm. Ellis Islandin vastaanottokeskukseen ja netissä luettaviin maahantulodokumentteihin. Aikavälillä 1820-1930 Euroopasta imigroitui Yhdysvaltoihin yli 40 miljoonaa ihmistä, Suomesta noin 350 000, valtaosin Pohjanmaalta. Lähtijät olivat pääosin miehiä, myös perheellisiä. Amerikanleskiä jäi lapsineen paljon Suomeen, mikä aiheutti kunnille elatusongelmaa. Osa naisista ja lapsista seurasi miehiään myöhemmin; joskus siirtolaisuus oli tapa ottaa 'avioero'. Itse luin sydän sykkyrällä suvustani tämän saapumisilmoituksen: Albertina, 42 vuotta, mukana 5 dollaria, matkalla miehensä Eliaksen luokse. Elias oli lähtenyt siirtolaiseksi 10 vuotta aikaisemmin.

Kaksi rantaa on saanut inspiraationsa Eeva Vuorenpään oman tädin elämäntarinasta, jota kirjailija värittää fiktiolla. Amerikkaan lähtijä on nuori 17-vuotias Hanna, jolle jo New Yorkissa asuva Juho-eno kustantaa matkalipun. Hannan perhettä on matkan alla kohdannut suuri suru: äiti menehtyi yhdeksännen lapsensa synnytykseen. Koska elätettäviä lapsia köyhän Peuranmaan leskeksi jääneellä isännällä riittää, amerikaneno haluaa tarjota edes yhdelle paremman tulevaisuuden. Eletään 20-luvun puoliväliä.

Aika monta oli kylältä siirtolaiseksi jo lähtenyt, ja vallitsi pienoinen Amerikan kuume, jota kiertelevät höyrylaivayhtiön edustajat lietsoivat. Hannan matka on pitkä ja Atlantti myrskyää, mutta lopulta Vapaudenpatsas toivottaa tulijat tervetulleiksi. Hanna saa asua Juho-enonsa perheen luona ja pääsee pian tiskaajaksi ylelliseen Plaza-hotelliin, jossa hän kauhistelee hyvän ruuan tuhlausta. Eipä aikaakaan kun kaunis Hanna etenee saksalaisen miljonäärirouvan seuraneidiksi.

Suomalaiset Amerikan siirtolaiset pitivät tiiviisti yhtä, niin New Yorkissakin. Kokoontumisten ja juhlien tapahtumapaikka on Haali, jossa tanssitaan, juhlitaan ja vaihdetaan uutiset, kotimaan kuulumiset ja juorut. Siellä Hanna tapaa komean mandoliinia soittavan kelloseppä Martin. Puhtoinen ja viaton rakkaus sykkii useamman vuoden, mutta Martista ei ole sitoutujaksi. Viiden vuoden siirtolaisuuden jälkeen Hanna palaa vuodeksi Suomeen ja hautaa isänsä, mutta palaa vielä kerran New Yorkiin. Kaipuu Suomeen on kuitenkin suuri ja takaisin kutsuu myös salskea Einari.

Kaksi rantaa on puhtoinen kuin vanha Suomi-filmi - minulle liian siloinen, mutta eipä muuta oikeastaan Eeva Vuorenpäältä voi odottaakaan. Hän kuvaa hyvin, kiltisti ja herttaisesti amerikansuomalaisten elämää uudessa kotimaassaan. Vain nopeasti ja verhotusti sivutaan rumempaa puolta: tubin tai viinan viemiä sekä pörssiromahduksesta alkanutta lamaa ja työttömyyttä. Kuvaus suomalaisesta maalaiselämästä tapoineen ja rehteine ihmisineen on arkista ja aidon tuntuista, joskin turhan kiiltokuvamaista.

Kauniskantinen Kaksi rantaa on nuoren maahanmuuttajanaisen tarina, hyvin ja juoheasti kirjoitettu, mutta en aivan ole tämän tyyppisen rouva-litin / chick-litin ystävä. Mieleen tuli väkisinkin Enni Mustosen Syrjästäkatsoja-sarja. Mutta jos haluaa kurkistaa amerikansuomalaisten elämään tai suomalaisen maaseudun 1900-luvun idylliin, tämä voi olla oiva valinta sinulle. Autenttisia tapahtumia tarinassa ovat mm. suomalaiset Empire State Buildingin ja muiden pilvenpiirtäjien rakentajina, Rudolf Valentinon traaginen kohtalo ja tapaus Charles Lindberg. Monesti esiintyvä paikka romaanissa on Central Park, jonka talvinen luistinrata ja Betshedan enkeli suihkulähteineen olivat kirjan Hannalle tärkeitä. Koti-Suomen kadonnutta maalaisidylliä Vuorenpää kuvasi erittäin kauniisti ja maalauksellisesti.

Kuva täältä
Eeva Vuorenpää 
Kaksi rantaa
Kansi Taittopalvelu Yliveto
Minerva 2018
**
Kirjastosta
_______________

Espoolainen Eeva Vuorenpää on toiminut tv-ohjaajana ja käsikirjoittajana. Hänet tunnetaan lukuisista laatudokumenteistaan. Häneltä on aiemmin ilmestynyt hämäläisestä kartanoyhteisöstä kertova, suosittu romaanitrilogia Kotkansilmä (2007), Kotkansilmän perintö (2008) ja Kotkansilmän uusi loisto (2009) sekä jatkosodan aikaan sijoittuva romaani Arvet (2011). Kaksi rantaa on Eeva Vuorenpään viides romaani.

16. huhtikuuta 2018

Lukuviikon vinkki - Hurmaava Japani!

Kuva: Miyako
Lukuviikon vinkkinä voi vinkata yhdestä kirjasta tai teemasta. Minä valitsin teemakseni Japanin ja vinkkaan muutamasta Japani-aiheisesta kirjasta, jotka ovat minua suuresti ihastuttaneet. Kaksi näistä on japanilaisten naisten kirjoittamia, kolme suomalaisten.

Niputan tähän alkuun yhden japanilaisen runokokoelman ja kotimaisen, aivan hurmaavan tietokirjan, sillä ne molemmat puhuvat käsialasta ja japanilaisista kirjoitusmerkeistä. Kaunista käsialaa on aina arvostettu Japanissa, niin nykyäänkin - kalligrafia on taidetta! Kalligrafiaa opetetaan koulussa, järjestetään taidenäyttelyitä ja kalligrafia-taiteilijat esittävät taitojaan performansseissa.

Japanilainen blogiystäväni Miyako postailee kalligrafiaperformansseista ja -näyttelystä usein. Kurkkaa tänne! Miyakon blogista löytyy muutakin mielenkiintoista japanilaisesta kulttuurista.


In short for Miyako: We are celebrating Reading Week in Finland and I'm giving tips on books dealing with the Japanese Culture. The Japanese writers I mention here are Yumi Fuzuki and Hiromi Kawakami; the Finnish ones Minna Eväsoja and Mia Kankimäki. I'm personally an admirer of Japanese calligraphy. Thank you very much for letting me use your photos here ❤︎
Kuva: Miyako
Suomalaisen on ehkä vaikea tajuta tätä kirjoitusmerkkien ja käsialan kauneuden tärkeyttä, sillä meillä käytetään latinalaisia kirjaimia. Toki kouluissa opetetaan hyvin yksinkertaista kaunokirjoitusta, mutta ei sitä voi verrata esim. japanilaisiin taitoa vaativiin kirjoitusmerkkeihin.

Yumi Fuzuki - Kirjoitusmerkkien meri **** Aviador 2016
Fuzuki kirjoitti runonsa hyvin nuorena, teini-iässä ja hän sanoo: Mutta kun kerran on antautunut kirjoitusmerkkien meren vietäväksi, saa aikaan väreitä, hyppelehtii aalloissa. (...) Joka hengenvedolla taistelen sanat suustani vievää kohtaloa vastaan ja jatkan tanssiani silmäluomieni alla.
***
Kuva oikealla: Miyako

Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ***** Otava 2013
Kankimäen hurmaava tietokirjan ja matkakertomuksen sekoitus oli mahtava lukuelämys. Hän tutki yli 1000 vuotta sitten elänyttä Sei Shōnagonia ja tämän Tyynynaluskirjaa. Kauniit siveltimenvedot olivat arvossaan viestejä lähetettäessä. Naiset kirjoittivat runoja rakastajilleen ja miehet rakastajattarilleen; tekstin kauneutta arvioitiin ja arvosteltiin. Mielenkiintoista oli se, että tuolloin miehet käyttivät kirjoituksessaan kiinaa ja kiinalaisia merkkejä, naiset japanilaista kana-kirjoitusta.


Minna Eväsoja - Melkein geisha **** Gummerus 2016
Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani on juuri sitä mitä otsikointi lupaa. Aivan ihastuttava kirja, jonka sivuilla voi kurkistaa monipuolisesti meille suomalaisille monesti eksoottisen japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan eri puoliin. Kirjassa on 45 otsikoitua pikkutarinaa, jotka perustuvat Eväsojan päiväkirjamerkintöihin vuosien varrelta.
_____


Minna Eväsojan uusi upea - Shoshin, aloittelijan mieli **** Gummerus 2018
Shoshin on kaunis kuin koru japanilaisine kirjoitusmerkkeineen ja Ateneumin taidekokoelmasta valittuine japanilaisine puupiirroksineen. Viisikymmentä hurmaavasti otsikoitua lyhyttä kappaletta valottavat japanilaisen kulttuurin ja filosofian eri puolia.
_____


Oppimisesta, kalligrafiasta ja kirjoitusmerkeistä Eväsoja sanoo Shoshinissa näin:
Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan, sillä yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet, ei ole mitään millä verhota osaamattomuuttaan. Esimerkiksi kalligrafiassa japanilainen numero yksi on pelkkä suora siveltimen veto vasemmalta oikealle, mutta vedon tulisi kuvastaa voimaa ja enegiaa, ja siinä tulisi olla selkeä alku, keskellä huipentuma sekä vahva lopetus. Sen suorittamiseksi mestarillisesti voi mennä elinikä.


Loppuun vielä yksi Japani-vinkki:
Hiromi Kawakami - Sensein salkku ***** S & S 2018 
- hurmaava ja varsin epätavallinen rakkaustarina nykypäivän Tokiosta.
***


Lukuviikon järjestää Lukukeskus ja kirjabloggaajat vinkkaavat lukuvinkkejä tasatunnein! 
Täältä näet mitkä blogit ainakin ovat mukana. Lukuiloa!
"Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, 
jonka aikana kirjastot ja koulut ympäri Suomen juhlivat lukemista 
mm. erilaisilla tempauksilla ja tapahtumilla, kirjailijavierailuilla ja pidennetyillä aukioloajoilla. 

Lukuviikkoa on juhlittu jo yli 40 vuotta, perinne aloitettiin 
Lukusunnuntaina vuonna 1977. Varsinaista Lukuviikkoa on vietetty vuodesta 1997."